Get all 5 Hiidenhauta releases available on Bandcamp and save 30%.
Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality downloads of Riivin, 1695, Noitia on minun sukuni, Eikä Aurinko Valaise, and Surma Saapuu Suota Myöten.
1. |
Riidenlieko
04:46
|
|||
|
Oli kerran tuo isäntä,
julma ja vihainen herra,
syyttömiä syyllistävä,
hengitti kevään kipuja.
Ahneutta käsillä kantoi,
sulki häijyyden syliinsä,
himot hirtti niskoihinsa,
harteilleen vihan keräsi.
Oli kerran tuo isäntä,
sysimusta mieleltänsä.
Piiat nurmen vartta pitkin,
yötä myöten kylpijöiksi.
Kunnes arvon alta nousi
kuoleman kumea soitto.
Sen kerran, kun alemmat saunoi,
alimmaiset saunaan saattoi.
Tule saunalle isäntä,
sauna on hyviä varten!
”Kuka yön ylintä kutsui,
alinko sanoja aivan.
Kenen vuoksi kylpy tyyntyi
vaikean väkeni alta?”
Tule saunalle isäntä,
elo ei sinua varten.
”Riivin yltäsi kuin korren,
katson kuultavaa ihoa,
puhdas, kuin keväinen niitty,
ei sitä sisin sinulla.
Tunnen kuolevan kehosi
ja kotia hakevat kasvot.
Veri lauteita saa juosta,
nuolla liinoja puroina.
Riistetty ikäsi kaiken,
irtoa ilojen vuota.
Eivät huudot kujille kuulu,
kun kehrään kipusi kehrän.”
Tuli saunalle isäntä,
istui irvokkaan ihoa,
vaan kesti yön, kesti päivän!
Astui rengit rappusille.
Nurkassa nurin on paita,
orrella nyljetty isäntä,
kiukaalla liha pirulle.
Hiljaisuus katossa keinui,
hiljaa heilui Riidenlieko.
|
||||
2. |
Lettorikko
04:12
|
|||
|
Valvo vankka hirsipuuna,
teen sinusta hellän keinun.
Seiso hirsi kattopuuna,
keinuta uneen minua.
Oli kerran heinäaika,
aamuna elon hyvänä.
Vaan ei poikia näkynyt,
ei enää elon ajassa.
Huudot huojui latvuksissa,
riippui pilvistä pisarat.
Iski ilma tuulispäänä,
istui heinien nenälle;
nosti orret, olkivarret,
kuolleet ilmassa ajeli.
Pyöri hetken heinämaita,
katosi ikuisuudeksi.
Sinä riiput keinussasi,
minä keinua kiristän.
Minä riipun keinussani,
sillä tuuleksi tulisin.
Kun on kerran heinäaika,
täällä pelto kuin perattu.
Silti vain on heinäaika,
tuulta astuvat kaviot.
Minä heinästä hevosen,
tuulispäästä villivarsan,
sen on kuolleeksi nimetty,
minä sen keralla keinun.
Ei niityllä heinät heilu,
vaiti valvoo Lettorikko.
|
||||
3. |
Raate
03:47
|
|||
|
Eli kerran, ensimmäisen,
tuo surusta sairas tyttö.
Vain pahat pihoilla katsoi,
vihaisemmat viljoissansa.
Sen kerran vedelle lähti,
yhden kerran, ei ensimmäisen,
souti surkeita vesiä,
maita tummien tupien.
Kalat kurkki kaislikoissa,
rannalla kivetkin kurkki,
vaan ei souda tyttö yksin;
niin kajahti kylällä kello.
”Käänny pois, piru veneessä,
käänny tyttö soutamasta,
paha vie sinut pihoille,
jo istuu musta venhollasi!”
Huusi hento tyynen päältä,
sanat kaikui kaikkialle
aivan kuin kukkia näkisi,
ei pahoja purren päässä:
”Ei täällä kukaan veneessä,
vain käteni minua vievät
kun ovat elossa vielä,
vievät kummalle kodille.”
Vaan on musta vetten selkä,
kuihtui, kuoli kulkemasta.
Tuolta tuo vesille painui,
hukkui huolensa hyviksi.
Vene rannan vartijana,
rannalla vetinen vaate,
ruumis varjona vedessä,
ruumiin pään on päällä Raate.
|
||||
4. |
Petäjä
04:19
|
|||
|
Oli Hetti mettään mennyt
päivänä pyhän pitämän.
Mitä Hettinen metässä,
mukana mies vastahanka?
Kuin on maassa riitajuuri,
siihen parrakas putosi.
Tuo on lähti, Hetti alle
metsänpeittojen käveli.
”Kuka vie minut kotiini,
etten kuole kuutamolla!”
Huusi Hetti heiveröinen,
silti ei elävä kuullut.
”No sinä piru lähellä,
vie sinä Perkeleen pitoihin!”
Huusi Hetti heiveröinen,
niin pääsi pirun pariksi.
Ja juoksi aika, vuodet vieri,
tuli päivät päättyväksi;
kulki kuuhut kulkuansa,
sanansa piti pirukin.
Multaruumiin Hetti hirtti,
murtui, kuolleeksi katosi,
syliin sammui aidan alle,
vaan nuora hento, ei kireä.
Raukesi maa kaiken alta,
kun kituen Petäjä kasvoi.
Multaruumiin Hetti hirtti,
murtui, kuolleeksi katosi,
syliin sammui aidan alle,
vaan nuora hento, ei kireä.
|
||||
5. |
Leväkkö
05:46
|
|||
|
Kalanpää minun,
minun pää pirun.
Minä pirun,
kala minun.
Mato kalan,
kala minun,
minä itte Perkeleen.
Kuin mie ruttona olisin,
sarvipäänä saakelina,
ampusin akat kylästä,
kesk’kylästä keistit ämmät.
Minä pirun, piru minun.
Lepäsi Leväkkö maassa,
sen juuret janoa huusi.
|
||||
6. |
Halava
04:34
|
|||
|
Kuoli kerran vanha vaimo
talvisen talon perältä.
Ruumis ruodolle ylisen,
lukko vintin vartijaksi.
Vaan kuuluu kuin askel yltä,
enemmän eteisen päältä,
kova on ylinnä pauhu,
käy jalka katossa kuolon.
”Astu askel, astu askel,
astu ainainen, ajaton.
Käy kuin kuolo, käy kuin kuolo,
käy kuin kuoleman kavio.
Riko sukka, ruumissukka,
surujen puettu sukka.
Sillä hetken vielä voimme,
tule tanssini pariksi.”
Hiipi hirsille ylisen,
ruumis kuin kävellen käynyt.
Istui nurkkaan tuo peläten:
”Yö on yksin vastassani,
portilta pirut ajavat,
minä katson, hengittäjä,
tanssissa hengittämätöntä.”
”Nouse viimeisen ikäni,
yön ehtymättömän luokse.
Nylje nyrkit, nylje nahka,
kylki kyynärten takana.”
Niin kuin viimeisen jalalla
käy kauas nuo katoavaiset,
kunnes kerran ne palaavat.
”Minä voin sinuksi tulla,
sinä voit minuna olla,
mutta hetken heiluvaksi,
tule tanssini pariksi.”
Nouse päivästä kadonnut,
en minä Perkele kenessä
muussa voisi kauaa olla.
Vaan nyt polttelet minua,
poltinko minä sinua?
Jää iäksi arkun alle,
jää nyljetty multiin mennä,
sinä kuoleman Halava!
|
||||
7. |
Yövilkka
04:45
|
|||
|
Oli kerran Hemmilässä
torppa torppien tavalla.
Siitä irvokas iloitsi,
päällä uunin päivitteli.
Tuli pirttiin päiväläiset,
nuo inehmot ilkamoiden.
Siellä suuria olivat,
isompia illan tullen.
”Vaan puhuu vain se pimiäs.”
Sen on tähden valkeet sammui.
Siitä käskee kertovaksi,
sanaset sanottavaksi:
- ”Minkä tähden tänne tullut?”
- ”Maalari tuo käski tulla.”
- ”Minkä tähden tuo noin käski?”
- ”Sen tähden, kun jalat paleli.”
Tiesi kaikkien tulevat,
kaikkien menevät muisti,
kaiken se sovitun kertoi,
puhui päätetyn pitävän.
Vaan niin on hiljaista puhetta,
vaikeata vaikerrusta.
Älä äänetön viserrä,
sinä lintu liehakoiva.
Paha suustaan sunnuntaina,
pahempi pyhien työstä.
Vaan on paljon parempi olla,
jos on virttä veisattava.
Hiipii Yövilkan valitus
Hemmilän pimeille maille.
Peittää kuurainen kajava
siivillä sokeat silmät.
Kuuluu kuiskeita kamarin,
huomiset hereille jäävät.
Kuulen kummia sanovan,
pankolla puhetta käyvän
kuin putoisi hiljaa höyhen,
kevyt kenkä askeltaisi.
- ”Vaan puhu piru kovemmin,
sano äänen äyskärillä.”
- ”En minä lujemmin pysty,
kun olen vain tuhkaa ja tomua!”
|
||||
8. |
Ahonoidanlukko
04:30
|
|||
|
On aholla Noidanlukko,
lukon luona uusi uksi.
Kera rengin pappi kerran
tietä tuttua käveli.
Sen kerran talo edessä,
talon luona valkeata.
Jo on torppa tuntematon,
vain leijuu savu sininen.
”Näen, on tuhat pirua,
sata kuin Saatanan sikiöt.”
Yksi uuniin, toinen tuhka,
kolmas kuin keväällä kuollut.
Kera rengin pappi kerran
piipusta savun näkivät.
Se valkea kuolleen sauhu,
uunin polttava kekäle.
Vaan yksi on sylissä sillä,
se on krannista miniä.
”Minä kampaan kasteen päästä,
harjaan hiuksesi verille.”
On aholla Noidanlukko,
lukon luona uusi uksi,
uksen alla kuuma uuni,
uuni syntien syliksi.
On aholla Noidanlukko,
lukon luona uusi uksi.
|
||||
9. |
Harmio
04:43
|
|||
|
Valjastan tulisen ruunan,
tulisella tantereella,
tuli suihkii ruunan suusta,
veri tippuu vempeleestä.
Oi se rauta, rautaraiska,
rauta ruosteiden alainen,
piru pistä sormellasi,
paina peukaloisellasi.
Paha rattaan pyörän alla
ranka kylmä kyttyrällä,
pyöri ruuvi rattaanani,
revi Perkeleen patoja.
Padot pantu verta myöten,
paha paikalleen ajettu,
rattaan alta pois haettu.
Riipun kuin liha revitty,
vaan niin kuin on ruunallakin
herasilmät, pirunkin silmät
minun riippuvaa lihaani
jää katsomaan kuin iloiten,
vaan ei se iloa silti.
Hiljaiset havuja käyden
meitä vartoovat vajoilla.
Rattaan alla hiekan helmet
mukaan mutkien majoille.
Vahdin yötä selkäpuolta,
reppua repivät kourat.
Poluilla pahojen paikka,
sija suurempi kujilla.
Vaan tallin tulisen luona
liikkui Varppeen varjopuoli,
ja ovilla ajan ohuen
ei elämä edennyt, siellä
hentona Harmio kohosi.
|
||||
Hiidenhauta Satakunta, Finland
Members:
Tuomas Keskimäki - Vocals, Lyrics
Emma Keskimäki -
Vocals
Henri Hakala - Bass
Past members:
Gastjäle - Keyboards, flute
Otto Hyvärinen - Guitar
Eetu Ritakorpi - Drums
The band was founded in early 2012.
Hiidenhauta's lyrics are about nature, folklore, history and mythology.
... more
If you like Hiidenhauta, you may also like:
Uinuos Syömein Sota
by Havukruunu
supported by 7 fans who also own “Riivin”
A Pagan black metal masterpiece. Folk and black metal elements fuse into one extremely catchy and awe inspiring album. This band does not disappoint from all the high praise sent it's way.
go to album
supported by 5 fans who also own “Riivin”
Prenez d'un côté l'idée d'un successeur à Alunar, un album déjà très bon à la base qui nous faisait accomplir une odyssée intergalactique jusqu'au néant ; ajoutez maintenant le fait de concevoir ce successeur en parallèle à l'enregistrement de Tchornobog. Vous voilà avec Aurora Borealis, une des sorties les plus imposantes de Markov Soroka ! Un black metal cosmique qui progresse avec fulgurance, si beau qu'il donne des frissons. Et toujours ce clocher qui sonne, et qui sonne, et qui résonne...
go to album
supported by 5 fans who also own “Riivin”
What an impressive piece of black metal. This one-man hurricane is pure art. Sgah‘gahsowáh creates an haunting atmosphere. He puts so much soul in his music.
go to album
Plight of Acceptance
by The Mosaic Window
featured on Bandcamp Radio Jun 23, 2023
go to album
featured on Bandcamp Radio Dec 9, 2022
go to album
featured on Bandcamp Radio Jun 24, 2022
go to album
supported by 5 fans who also own “Riivin”
Well-established Finnish post-folk metal with a talented lady musician behind the concept, with devilish goth look, the voice of an angel and the growls of a demon. Really love the contrasting duality ever present here, it's so different than a "typical" folk band. This is still very special, and the atmosphere created by Vermilia is not the classic Finnish extreme metal, but still a captivating and immersive sound. This is an incredibly impressive album !!
go to album
