Get all 5 Hiidenhauta releases available on Bandcamp and save 30%.
Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality downloads of Riivin, 1695, Noitia on minun sukuni, Eikä Aurinko Valaise, and Surma Saapuu Suota Myöten.
1. |
Hallan valta
03:21
|
|||
Jo vie halla tähkäin kullan,
ei tuli lämmitä käsiä.
Kulkee yössä hallan jalka,
haaveet hangille palavat.
Jäävät jäätyneet jyväni
kylmän pellon pientareelle.
Jäätää alla askeleita
nurmi kuin on neulan pisto.
Minä lapseni talutan
tumman kehdon keinuville.
Kuin varjoina, kalpeana
istuvat suvut tuvissa,
jo pimeys kehdon viertä
silittää hentoa ihoa.
Vain keinuvat kylmät helmat
näissä sulhasen saleissa.
Tanssii vainion ahoilla
monta hallan morsianta.
Kaatuu viljat, hallan valta
kaikki kastaa kuolemalla.
Pirtissä päreet palavat,
vaan ei notku nuori pöytä.
Kato iski kahtena vuonna 1695 ja 1696. Talvista ei tullut loppua, ja kesäisin sade ei tuntunut loppuvan. Elokuun hallayöt tuhosivat vihreäksi jääneen viljan. Kaikkialla maassa oli tarjolla vain pettua ja matoista, pilaantunutta viljaa. Oudot säät tuhosivat herneviljelmät, kalansaaliit olivat huonommat kuin miesmuistiin. Kruunun varastojen vilja ei riittänyt, ja täydennystä ei saatu Ruotsista, eikä Virosta, jossa kato oli lähes yhtä paha kuin Suomessa. Toisena nälkätalvena liikkeelle lähtivät kerjäläiset, jotka levittivät tauteja. Moraali murentui, kuolema levisi talosta taloon. Väestöstä kuoli jopa kolmannes.
|
||||
2. |
Äärellä
03:45
|
|||
Sinisen veden varalla
näkyy suuri puinen silta.
Astun sillan pientareelle,
ei tunnu sydämen lyönnit.
Lapset rintoja imevät,
vaan ei juokse kuuma maito
kuolleesta emon sylistä.
Kaikuvat itkut kaikkialla,
kunnes sammuu päivän kello,
ja nälästä vaipuu kuollut.
Vihreän kedon takana
näkyy suuri puinen pirtti,
astun hiljaa portahalle.
Tässä tummassa tuvassa
kuiski kirveen hellä henki.
Lapset rintoja imevät,
vaan ei juokse kuuma maito
kuolleesta emon sylistä.
Rinnoista veret valuvat
pienten suiden suurukseksi.
Sotkamossa eräässä perheessä, isännän poissa ollessa, tehtiin ryöstömurha, jossa tapettiin kirveellä emäntä ja piika. Verityötä todistivat talon 1- ja 2-vuotiaat lapset. Paikalle rynnisti myös muita nälkäisiä, jotka varastivat yhtä ja toista. Kun isäntä palasi kotiin, hänen kerrotaan löytäneen ruumiit, sekä lapsensa, joista nuorempi oli ”maannut kuolleen äitinsä rinnoilla ja maidon sijasta imenyt hänen vertaan.” Toisaalta löydettiin erään kaupungin sillalta kuolleena nainen, jonka kaksi pientä lasta imivät kuolleen äitinsä rintoja.
|
||||
3. |
Kuolimaan tytär
03:57
|
|||
Kuinka synkkiä sävelet
ovatkaan kylän joessa,
jonka Kuolimaan tyttärelle
kerjuulta kodiksi toivat.
Hiljaisuuden äänet soivat,
kun ääneti valvoo kuollut.
Vaipui lapsesi pedolle,
sen pedon nimi on nälkä.
Kirkuva kipuja huusi,
nälän vaivoja valitti.
Nukkui unta nurmilintu,
kun vesi päätänsä silitti.
Hukkui lapsesi joelle,
sen joen nimi on murhe.
Kurittivat suuret vuodet
näitä surkeita saloja.
Heikot heiniksi asettui,
vahvat pellon portahalle.
Lepää heinien seassa,
pedot kuuta kuuntelevat.
Euran lähellä, Kuolimaan kylässä, ei ollut onnellista Liisa Henrikintyttären elämä. Hän lähetti tyttärensä Marian kerjuulle, jonka ruumis löytyi kaksi viikkoa myöhemmin Kuolimaan kylän joesta. Liisa Henrikintytär tunnisti ruumiin ja kertoi myöhemmin sen haudatun Hinnerjoen hautausmaalle. Myöhemmin lapsen ruumis löytyi kuitenkin uudestaan. Liisa oli ilmeisesti heittänyt ruumiin jokeen. Tämän jälkeen hän hylkäsi ruumiin latoon, jossa koirat ja muut eläimet söivät siitä osia. Oikeus oli sitä mieltä, että Liisa Henrikintytär oli itse tappanut tyttärensä. Todistajien mukaan tytär oli sairaanloinen, nälästä turvonnut, eikä äiti ollut osoittanut mitään äidillistä rakkautta tytärtään kohtaan, vaan oli kohdellut tätä kovakouraisesti.
|
||||
4. |
Musta leipä
03:27
|
|||
Musta on kivinen leipä,
mustempi minun eloni,
vaan mustin kaikista on aika.
Musta on vetinen vilja,
paha vilja vankilani,
mätä vilja kuolemani.
Minä peittoa pitelen
kadonneilla kynsilläni
tässä kuoleman talossa.
”Uuniin kallis kasvuleipä,
uunista paha jyvänen,
uunin päältä varrasleipä,
yltä arkisten ilojen.
Uuniin kallis musta leipä,
uunista surut syleihin,
uunin päältä kuolon leipä,
alta maatuva ikävä.”
Istuin kylmävin sydämin,
maatui multa ruumiistani
ja huokaukseni katosi.
Ihmiset joutuivat turvautumaan luonnottomaan ravintoon. Talonpojat kertoivat pilaantuneesta leivästä leivottujen leipien olevan mustia. Leipä sairastutti ja tappoi ihmisiä. Muun muassa Porvoon edustalta haaksirikosta kerätty vilja oli täysin kastunutta, ja puolimädän viljan homeet muodostivat myrkkyjä, jotka vaikuttivat immuunijärjestelmään ja keskushermostoon.
|
||||
5. |
Jumalan vihan ruoska
03:04
|
|||
Sinä rankaiset minua
ja ehdytät leivän saannin.
”Käy tielläsi mainen tuska,
voipuneet kädet väsyvät,
ja aika levon lyö viimein,
hiljaa istuvat elävät.”
Kohotat käden: tuhoat
niin ihmiset kuin eläimet.
”Käy maassasi nöyrät mielet,
kuolleet kummuilla makaavat,
ei kukaan elossa säily,
kuihtuvat nälästä kerran.”
…tai sinä ruton lähetät
ja rankaiset kaiken kansan.
Ihmisen ylpeys ja synti,
jota vastaan sinkoat vihasi.
Päällemme levität verta
ja kuolemaa, ja hävität
niin ihmiset kuin eläimet.
Vanhassa testamentissa Jumala kurittaa miekalla, nälällä ja rutolla kansaansa, rangaistakseen sitä sen pahuuden ja uppiniskaisuuden takia. 1600-luvun Ruotsissa etsittiin merkkejä Jumalan suosiosta ja pelättiin hänen kostoaan. Vanhatestamentillinen moraali ja maanviljelyn tuottoon liittyvä fatalismi läpäisivät koko yhteiskunnan, joten ei ole yllättävää, että katovuosia pidettiin Jumalan rangaistuksena.
|
||||
6. |
Talvikäräjät
03:53
|
|||
Tänä päiwänä sen nin sano on syytettynnä Marketta Pertuntytär Waickon cylästä, joca wäkiwaldaisen eli salacawaluden teconsa wuocsi, jotca lujettuna owad kolmen lapsein murha, omans ia wieran, secä ihmizsyönti, hän tässä penkisä istuu.
”Oli karja ruuaksi tapettu
ja kaikki elävät syöty.
Vanhin surmata sai veljen,
itse saatoin tyttäreni
kuoleman synkälle sylille.”
Kaksi kuollutta kodissa,
kolmas kuollut kankahalla.
Sinä valju Vaikon leski,
minne hautasit keväimet?
Sinä perkelen Skiälmi,
mitas tuhleht minua waiwaamaan ja tyhjia puhumaan,
ia sinä itze Lapseis murhain olet.
”Minä vastuun vaivakseni,
me heidän lihansa söimme.”
Korkeimmalla tuomiolla
saat sinä sovinnon tehdä.
Nyt uhrina itket, aivan
kuin itkivät kuolleet lapset.
”Nälästä pakoksi koitui,
itse vastuun vaivakseni.”
Minä annan tuomiona
sinut kuoleman omaksi!
Pielisjärven käräjillä vuonna 1699 tuomittiin kuolemaan talonpojan leski Marketta Pertuntytär Vaikon kylästä. Marketta oli surmannut 6-vuotiaan Lastikka-nimisen tyttärensä lyömällä häntä rautakangella päähän. Kolme päivää tätä ennen perheen vanhin poika Kaarle oli surmannut 7-vuotiaan Paavali-nimisen veljensä myös rautakangella päähän lyömällä. Kummankin surmatun pää ja sisäelimet kaivettiin maahan, ruumiit paloiteltiin ja paistettiin uunissa, jonka jälkeen ne syötiin. Marketan miehen kuoltua kahden viikon päästä, vanhin poika Kaarle ja Marketta lähtivät kulkemaan ravintoa etsiäkseen. Matkatessaan he kohtasivat samassa tarkoituksessa liikkuneen Juhana Tapaninen -nimisen pojan, jonka Kaarle surmasi iskemällä kirveen kamaralla päähän, vaikka Juhana oli pyytänyt, ettei häntä surmattaisi. Tämän jälkeen he tekivät nuotion ja paistoivat yhden reiden ja söivät sen ottaen loput ruumiista mukaansa.
|
||||
7. |
Nälkäkevät
04:22
|
|||
Kärsimys kedolla kulki
taskussa tuhat surua.
Tuo istui päivät pakkasiksi
kevään kunnaiden kukille.
Nyt viimeisenä keväänä
soi kohtalot korkealle,
ja kaukana kipujen mailta
kärsii kuoleva kuningas.
Valvoo tauti vaativana
kehtoa keväisen linnun.
Vettyy maa veden vajassa,
vaan eivät siivet kauas kanna.
Minä synnistä palelen,
ei väsy ihoni poltto.
Istu pirtin penkin päähän
ja sulje minut syliisi.
Vie minut keväinen tuuli,
kun kiiltävät jäät merellä.
Vie minut, keväinen lehti,
vie nälästä sairas mieli.
Vie ruumis, elosta kerran
kipuun sammunut. Vie kaikki!
Vie surut, keväinen hanki,
vie taudista palava ruumis.
Vie minut nälän talosta,
ajan aitan hartioilta.
Kuolema on ovella. Suurin joukkokuolemien tuho tapahtui vuonna 1697, jolloin Suomessa menehtyi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Aikalaisten tiedot tuhon mittasuhteista olivat epätarkkoja, mutta sitäkin kylmäävämpiä. Maaherrat kirjoittivat ihmisten kuolevan ja loppujen jättävän kotinsa ja lähtevän kerjuulle. Kerjuulle lähtijät taasen levittivät tauteja. Kuningas Kaarle XI teki kuolemaa. Tukholmaan kantautui tietoja joukkokuolemista ja valtavasta nälänhädästä. Yhdessä nämä muodostivat eräänlaisen raamatullisen kohtalonsinfonian. Suomi oli saarroksissa, jää eristi maan, kuten joka talvi, mutta nyt se toi mukanaan kuoleman. Suomenlahti oli vielä huhtikuun lopussa täysin jään peitossa. Kahden katovuoden jälkeen aitat olivat tyhjiä. Väkeä kuoli päivittäin, ja he makasivat hautaamatta, koska eloonjääneet olivat liian voimattomia tekemään mitään. Talvi 1696-1697 oli pahin mahdollinen: osin se oli niin leuto ja märkä, että rukiin talvehtiminen epäonnistui. Kevättalvi oli kuitenkin kylmä.
|
||||
8. |
Maan poveen
07:03
|
|||
Enää hiljaa hengittäisin
minä viimeisen vetoni.
Ota henkäys minulta,
minä täytän keuhkojasi.
Ruton kouralla kovalla
pidän kiinni kämmenestä.
Syliin äitini pääni painan,
minä mullaksi murenen.
Kaivon kalpean ovilla
kasvaa kalman kaunis kukka.
Ota vettäni minulta,
minä kuulen kuolemasi.
Sulje silmäsi, niin annan
lavantaudin peitoksesi.
Syliin äitini pääni painan,
minä mullaksi murenen.
Vettyvät vetiset silmät
minun oudon otsan alla,
lyö pisarat hetken verran,
ja pellot vedestä uivat.
Eivät kasvuksi pisarat,
sateet viljan vartijaksi;
minä siipeni levitän
ja levätä kasteen annan.
Pelloille viljani mätäni,
kastui kasket kaikkialla.
Synnistä sylini kylmä,
jossa lastani nukutan.
Jonne lapseni hukutan.
Enää hiljaa hengittäisi
hetken tummuvan tuvassa.
Minun ruumiini lavalla
makaa, kun ovella seisot.
Puista kaarnat on revitty,
käy tuuli sukuni maita.
Kuolonvuosien aikaan kadon lisäksi tappoivat taudit. Nälkää seurasi mm. lavantauti, joka levisi saastuneen ruuan ja juoman kautta. Talot täyttyivät ruumiista. Jos halla ei tuhonnut viljaa, niin liialliset sateet saivat viljan mätänemään pelloille.
|
||||
9. |
Nimettömät
01:36
|
|||
Instrumental
Haudattujen luettelossa on mainintoja haudatuista ruumiista, joiden nimiä ei tiedetty. Muun muassa Asikkalassa 21 ruumista, Tottijärvellä 6 ruumista, joista kukaan ei tiennyt edes mistä he olivat. Kangasniemen kirkkoherra myönsi, että pitäjässä haudattiin hautausluettelossa olevien lisäksi monia kerjäläisiä ja tuntemattomia saariin ja ”nauriskuoppiin”. Vaikka siunattuun maahan hautaaminen oli uuden ajan alussa hyvin tärkeää, jouduttiin kuolleisuuden kasvaessa hälyttäviin lukemiin, hautaamaan kuolleita joukkohautoihin ja turvautumaan vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Vihdissä kirkkomaan ulkopuolelle haudattiin ahtauden vuoksi ”irtolaisia ja muuta köyhää väkeä.”
|
Hiidenhauta Satakunta, Finland
Members:
Tuomas Keskimäki - Vocals, Lyrics
Emma Keskimäki -
Vocals
Henri Hakala - Bass
Past members:
Gastjäle - Keyboards, flute
Otto Hyvärinen - Guitar
Eetu Ritakorpi - Drums
The band was founded in early 2012.
Hiidenhauta's lyrics are about nature, folklore, history and mythology.
... more
Streaming and Download help
If you like Hiidenhauta, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp