Riivin

by Hiidenhauta

supported by
Hefka
Hefka thumbnail
Hefka I just wanted to learn Finnish language in the first place and I somehow ended discovering this awesome band. Black Metal is not dead. Favorite track: Raate.
/
  • Streaming + Download

    Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality download in MP3, FLAC and more.
    Purchasable with gift card

      €10 EUR  or more

     

  • Compact Disc (CD) + Digital Album

    In jewel case

    Includes unlimited streaming of Riivin via the free Bandcamp app, plus high-quality download in MP3, FLAC and more.
    ships out within 7 days

      €15 EUR or more 

     

  • Full Digital Discography

    Get all 5 Hiidenhauta releases available on Bandcamp and save 30%.

    Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality downloads of Riivin, 1695, Noitia on minun sukuni, Eikä Aurinko Valaise, and Surma Saapuu Suota Myöten. , and , .

    Purchasable with gift card

      €31.50 EUR or more (30% OFF)

     

1.
Riidenlieko 04:46
Oli kerran tuo isäntä, julma ja vihainen herra, syyttömiä syyllistävä, hengitti kevään kipuja. Ahneutta käsillä kantoi, sulki häijyyden syliinsä, himot hirtti niskoihinsa, harteilleen vihan keräsi. Oli kerran tuo isäntä, sysimusta mieleltänsä. Piiat nurmen vartta pitkin, yötä myöten kylpijöiksi. Kunnes arvon alta nousi kuoleman kumea soitto. Sen kerran, kun alemmat saunoi, alimmaiset saunaan saattoi. Tule saunalle isäntä, sauna on hyviä varten! ”Kuka yön ylintä kutsui, alinko sanoja aivan. Kenen vuoksi kylpy tyyntyi vaikean väkeni alta?” Tule saunalle isäntä, elo ei sinua varten. ”Riivin yltäsi kuin korren, katson kuultavaa ihoa, puhdas, kuin keväinen niitty, ei sitä sisin sinulla. Tunnen kuolevan kehosi ja kotia hakevat kasvot. Veri lauteita saa juosta, nuolla liinoja puroina. Riistetty ikäsi kaiken, irtoa ilojen vuota. Eivät huudot kujille kuulu, kun kehrään kipusi kehrän.” Tuli saunalle isäntä, istui irvokkaan ihoa, vaan kesti yön, kesti päivän! Astui rengit rappusille. Nurkassa nurin on paita, orrella nyljetty isäntä, kiukaalla liha pirulle. Hiljaisuus katossa keinui, hiljaa heilui Riidenlieko.
2.
Lettorikko 04:12
Valvo vankka hirsipuuna, teen sinusta hellän keinun. Seiso hirsi kattopuuna, keinuta uneen minua. Oli kerran heinäaika, aamuna elon hyvänä. Vaan ei poikia näkynyt, ei enää elon ajassa. Huudot huojui latvuksissa, riippui pilvistä pisarat. Iski ilma tuulispäänä, istui heinien nenälle; nosti orret, olkivarret, kuolleet ilmassa ajeli. Pyöri hetken heinämaita, katosi ikuisuudeksi. Sinä riiput keinussasi, minä keinua kiristän. Minä riipun keinussani, sillä tuuleksi tulisin. Kun on kerran heinäaika, täällä pelto kuin perattu. Silti vain on heinäaika, tuulta astuvat kaviot. Minä heinästä hevosen, tuulispäästä villivarsan, sen on kuolleeksi nimetty, minä sen keralla keinun. Ei niityllä heinät heilu, vaiti valvoo Lettorikko.
3.
Raate 03:47
Eli kerran, ensimmäisen, tuo surusta sairas tyttö. Vain pahat pihoilla katsoi, vihaisemmat viljoissansa. Sen kerran vedelle lähti, yhden kerran, ei ensimmäisen, souti surkeita vesiä, maita tummien tupien. Kalat kurkki kaislikoissa, rannalla kivetkin kurkki, vaan ei souda tyttö yksin; niin kajahti kylällä kello. ”Käänny pois, piru veneessä, käänny tyttö soutamasta, paha vie sinut pihoille, jo istuu musta venhollasi!” Huusi hento tyynen päältä, sanat kaikui kaikkialle aivan kuin kukkia näkisi, ei pahoja purren päässä: ”Ei täällä kukaan veneessä, vain käteni minua vievät kun ovat elossa vielä, vievät kummalle kodille.” Vaan on musta vetten selkä, kuihtui, kuoli kulkemasta. Tuolta tuo vesille painui, hukkui huolensa hyviksi. Vene rannan vartijana, rannalla vetinen vaate, ruumis varjona vedessä, ruumiin pään on päällä Raate.
4.
Petäjä 04:19
Oli Hetti mettään mennyt päivänä pyhän pitämän. Mitä Hettinen metässä, mukana mies vastahanka? Kuin on maassa riitajuuri, siihen parrakas putosi. Tuo on lähti, Hetti alle metsänpeittojen käveli. ”Kuka vie minut kotiini, etten kuole kuutamolla!” Huusi Hetti heiveröinen, silti ei elävä kuullut. ”No sinä piru lähellä, vie sinä Perkeleen pitoihin!” Huusi Hetti heiveröinen, niin pääsi pirun pariksi. Ja juoksi aika, vuodet vieri, tuli päivät päättyväksi; kulki kuuhut kulkuansa, sanansa piti pirukin. Multaruumiin Hetti hirtti, murtui, kuolleeksi katosi, syliin sammui aidan alle, vaan nuora hento, ei kireä. Raukesi maa kaiken alta, kun kituen Petäjä kasvoi. Multaruumiin Hetti hirtti, murtui, kuolleeksi katosi, syliin sammui aidan alle, vaan nuora hento, ei kireä.
5.
Leväkkö 05:46
Kalanpää minun, minun pää pirun. Minä pirun, kala minun. Mato kalan, kala minun, minä itte Perkeleen. Kuin mie ruttona olisin, sarvipäänä saakelina, ampusin akat kylästä, kesk’kylästä keistit ämmät. Minä pirun, piru minun. Lepäsi Leväkkö maassa, sen juuret janoa huusi.
6.
Halava 04:34
Kuoli kerran vanha vaimo talvisen talon perältä. Ruumis ruodolle ylisen, lukko vintin vartijaksi. Vaan kuuluu kuin askel yltä, enemmän eteisen päältä, kova on ylinnä pauhu, käy jalka katossa kuolon. ”Astu askel, astu askel, astu ainainen, ajaton. Käy kuin kuolo, käy kuin kuolo, käy kuin kuoleman kavio. Riko sukka, ruumissukka, surujen puettu sukka. Sillä hetken vielä voimme, tule tanssini pariksi.” Hiipi hirsille ylisen, ruumis kuin kävellen käynyt. Istui nurkkaan tuo peläten: ”Yö on yksin vastassani, portilta pirut ajavat, minä katson, hengittäjä, tanssissa hengittämätöntä.” ”Nouse viimeisen ikäni, yön ehtymättömän luokse. Nylje nyrkit, nylje nahka, kylki kyynärten takana.” Niin kuin viimeisen jalalla käy kauas nuo katoavaiset, kunnes kerran ne palaavat. ”Minä voin sinuksi tulla, sinä voit minuna olla, mutta hetken heiluvaksi, tule tanssini pariksi.” Nouse päivästä kadonnut, en minä Perkele kenessä muussa voisi kauaa olla. Vaan nyt polttelet minua, poltinko minä sinua? Jää iäksi arkun alle, jää nyljetty multiin mennä, sinä kuoleman Halava!
7.
Yövilkka 04:45
Oli kerran Hemmilässä torppa torppien tavalla. Siitä irvokas iloitsi, päällä uunin päivitteli. Tuli pirttiin päiväläiset, nuo inehmot ilkamoiden. Siellä suuria olivat, isompia illan tullen. ”Vaan puhuu vain se pimiäs.” Sen on tähden valkeet sammui. Siitä käskee kertovaksi, sanaset sanottavaksi: - ”Minkä tähden tänne tullut?” - ”Maalari tuo käski tulla.” - ”Minkä tähden tuo noin käski?” - ”Sen tähden, kun jalat paleli.” Tiesi kaikkien tulevat, kaikkien menevät muisti, kaiken se sovitun kertoi, puhui päätetyn pitävän. Vaan niin on hiljaista puhetta, vaikeata vaikerrusta. Älä äänetön viserrä, sinä lintu liehakoiva. Paha suustaan sunnuntaina, pahempi pyhien työstä. Vaan on paljon parempi olla, jos on virttä veisattava. Hiipii Yövilkan valitus Hemmilän pimeille maille. Peittää kuurainen kajava siivillä sokeat silmät. Kuuluu kuiskeita kamarin, huomiset hereille jäävät. Kuulen kummia sanovan, pankolla puhetta käyvän kuin putoisi hiljaa höyhen, kevyt kenkä askeltaisi. - ”Vaan puhu piru kovemmin, sano äänen äyskärillä.” - ”En minä lujemmin pysty, kun olen vain tuhkaa ja tomua!”
8.
On aholla Noidanlukko, lukon luona uusi uksi. Kera rengin pappi kerran tietä tuttua käveli. Sen kerran talo edessä, talon luona valkeata. Jo on torppa tuntematon, vain leijuu savu sininen. ”Näen, on tuhat pirua, sata kuin Saatanan sikiöt.” Yksi uuniin, toinen tuhka, kolmas kuin keväällä kuollut. Kera rengin pappi kerran piipusta savun näkivät. Se valkea kuolleen sauhu, uunin polttava kekäle. Vaan yksi on sylissä sillä, se on krannista miniä. ”Minä kampaan kasteen päästä, harjaan hiuksesi verille.” On aholla Noidanlukko, lukon luona uusi uksi, uksen alla kuuma uuni, uuni syntien syliksi. On aholla Noidanlukko, lukon luona uusi uksi.
9.
Harmio 04:43
Valjastan tulisen ruunan, tulisella tantereella, tuli suihkii ruunan suusta, veri tippuu vempeleestä. Oi se rauta, rautaraiska, rauta ruosteiden alainen, piru pistä sormellasi, paina peukaloisellasi. Paha rattaan pyörän alla ranka kylmä kyttyrällä, pyöri ruuvi rattaanani, revi Perkeleen patoja. Padot pantu verta myöten, paha paikalleen ajettu, rattaan alta pois haettu. Riipun kuin liha revitty, vaan niin kuin on ruunallakin herasilmät, pirunkin silmät minun riippuvaa lihaani jää katsomaan kuin iloiten, vaan ei se iloa silti. Hiljaiset havuja käyden meitä vartoovat vajoilla. Rattaan alla hiekan helmet mukaan mutkien majoille. Vahdin yötä selkäpuolta, reppua repivät kourat. Poluilla pahojen paikka, sija suurempi kujilla. Vaan tallin tulisen luona liikkui Varppeen varjopuoli, ja ovilla ajan ohuen ei elämä edennyt, siellä hentona Harmio kohosi.

credits

released September 18, 2020

Tekstit: Tuomas Keskimäki
Musiikki: Hiidenhauta

Äänitetty 2019-2020 Ansa Studio/Teemu Heinola
Kannet ja kuvaus: Jamppa Lamminpää

license

all rights reserved

tags

about

Hiidenhauta Satakunta, Finland

Tuomas Keskimäki - Vocals, Lyrics
Emma Keskimäki - Vocals
Otto Hyvärinen - Guitars
Eetu Ritakorpi - Drums
Henri Hakala - Bass

The band was founded in early 2012.
Hiidenhauta's lyrics are about nature, folklore, history and mythology.
... more

contact / help

Contact Hiidenhauta

Streaming and
Download help

Shipping and returns

Report this album or account

If you like Hiidenhauta, you may also like: